Porin Saskioiden stipendiaattinäyttely 29.09-16.10.2018
Poriginal galleriassa Porin Saskioiden stipendiaattinäyttely. Esillä on Rauha Aaltosen ja Kaisa Huotarin töitä.
Näyttelyn avajaiset 28.09. klo 18-20.
Porin Saskioiden stipendiaatti Rauha Aaltonen
Rauha Aaltonen s. 1990, Helsinki. Asuu ja työskentelee Porissa. Aaltonen valmistui Satakunnan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi keväällä 2018. Aaltonen työskentelee pääsäänöisesti maalaustaiteen, keramiikkataiteen ja performanssitaiteen parissa. Näyttelyssä on esillä vuoden sisällä valmistuneita maalauksia ja veistoksia. Teokset ovat monitasoisia tutkimusmatkoja taidehistoriaan, estetiikkaan, muotiin ja nyky- ja populaarikulttuuriin. Viittauksia teosten aiheissa ja estetiikassa on renesanssista, barokista, rokokoosta ja ekspressionismista. Sofia Coppolan elokuvasta ”Marie Antoinette”, todellisista kuningattarista ja prinsessoista, sekä 80-luvun väreistä ja muodoista, muodista ja Rihannasta. Vaikutteita teoksiin olen saanut myös feminiinisyydestä ja naiseudesta. Työt tutkivat viitteellisesti naiseutta ja naisellisuutta yleisesti, mutta myös hyvin henkilökohtaisella tasolla. Rönsyilevä tyttömäisyys ei ole pelkästään harkittu esteettinen valinta, se on myös rehellinen olemus minuudessa. Tärkeä ja oikeutettu.
Porin Saskioiden stipendiaatti Kaisa Huotari
Kaisa Huotari (s. 1994 Jyväskylässä) opiskelee viimeistä vuottaan Kankaanpään taidekoulussa. Maalaamisessa häntä kiehtoo kokeelliset tekniikat, rakenteellisuus sekä kollaasit. Opiskelu on kulunut pääasiassa kuvanveiston parissa ja maalaaminen on jäänyt enemmän itsenäiseksi harjoitteluksi, jossa inspiraatio tulee kolmiulotteisesta, lähes reliefimäisestä muotokielestä. Aiheet tulevat luonnosta, mielikuvista ja satunnaisuudesta. Jotkut teoksista ovat kuin koottuja muistoja, yksittäisiä välähdyksiä menneisyydestä. Katsomalla kokonaiskuvaa erottaa jotakin esittävää, mutta yksittäiset palaset merkitsevät enemmän. Joidenkin kuvien aihe on yhtenäinen, mutta värit ovat haalistuneita tai häilyvät tyhjyyteen. Vanhimman teoksen ollessa vuodelta 2016 mahtuu mukaan toki jonkun verran hajontaakin teosten välillä. Abstrakti kuvakieli saa figuratiivisia elementtejä, mutta tarkoitus on antaa enemmän tilaa erilaisille tulkinnoille jättämällä joitakin kohtia avoimeksi.
